Juutalaisuuden lähteet ja pyhät tekstit

Karaismi on tuottanut laajan kirjaston kommentteja ja polemioita, varsinkin sen "kulta-ajan" aikana. Nämä kirjoitukset saivat aikaan uuden ja täydellisen puolustuksen Mishnahille ja Talmudille, mikä huipentui Saadia Gaonin kirjoituksiin ja hänen kritiikkiinsä karaismin suhteen. Talmud on rabbiinisen juutalaisuuden keskeinen teksti ja juutalaisen uskonnollisen lain (halakha) ja juutalaisen teologian ensisijainen lähde. Mishnah tai Mishna on ensimmäinen suuri kirjallinen kokoelma juutalaisista suullisista perinteistä, joka tunnetaan nimellä Suora Toora. Se on myös rabbiinisen kirjallisuuden ensimmäinen merkittävä teos. Juuda ha-Nasi muokkasi Mishnan kolmannen vuosisadan alkupuolella aikana, jolloin Talmudin mukaanjuutalaisten vainot ja ajan kuluminen herättivät mahdollisuuden, että fariseusten suullisten perinteiden yksityiskohdat toisesta temppelikaudesta (536 eaa. - 70 jKr) unohdetaan. Gemara on osa Talmudia, joka sisältää rabbiinisen analyysin ja kommentteja Mishnahista. Sen jälkeen kun prinssi Juuda (n. 200 jKr.) Julkaisi Mishnan, työtä tutkittiin tyhjentävästi rabbien sukupolvelta toiselle Babyloniassa ja Israelin maassa. Heidän keskustelunsa kirjoitettiin sarjaan kirjoja, joista tuli Gemara, joka yhdessä Mishnan kanssa muodosti Talmudin. Rabbiinisen juutalaisuuden mukaan suullinen toora tai suullinen laki edustaa niitä lakeja, säädöksiä ja oikeudellisia tulkintoja, joita ei ole kirjattu Mooseksen viiteen kirjaan, "kirjoitettuun tooraan",mutta kuitenkin ortodoksiset juutalaiset pitävät niitä määräävinä ja samaan aikaan annettuina.

Author: Tobias Lanslor